Näistä olisi tulossa äidilleni kaiketi joululahja lapaset. Jos vielä jaksaisi niiden sisälle toiset lapaset, vaikka Veikasta. Lankana lapasen varressa on Isoveikka ja muuten Huopanen.

Kalareissulla innostuin sukkaa kutomaan ja sainhan sitä paljon aikaankin. Näistä tulee itselleni sukat, tykästyin niin tuohon väri yhdistelmään. Lankana siis Novitan Veikka ja Janne ( ei ole Novitan lanka ).

Näistä Isoäidin neliöistä tulee pojalle peitto, jonka koosta ei ole vielä tietoa. Tällaista suunnittelin paloja tehdessäni, mutta katsellaan tuleeko vielä isompi kun innostuin noita paloja virkkaamaan hieman reilummin.

Näistä lopuista paloista, minkä verran sitten jääkin, niin niistä ajattelin tehdä patalappuja.

Sit olisi vuorossa jälleen sukat, jotka jäivät aloituksen jälkeen sohvan nurkkaan. Mutta näistä olisi tulossa jonkinmoiset lammassukat. Lankana Novitan Nalle ja Rose Mohair.

Ajattelin tehdä itselleni myös Isoveljestä sukat, mutta kuinka kävikään. Jostain syystä niistä tulee niin isot että taitavat päätyä miehini jalkoihin. Onneksi sentään jollekin kelpaa.

Taidan tästä suunnata jälleen miehen mukaan kalastamaan. Mukaan tietysti kutimet, ollaan löydetty sellainen sopiva paikka jossa itse pääsen pojan kanssa nauttimaan meri-ilmasta ja kutomisesta. Ja siinä samalla mies pääsee kalastamaan. Samaisessa paikassa myös aivan ihana kota, jonne tänään suunnittelimme menevän grillailemaan. Ihanaa tällainen perheen kanssa yhdessä tekeminen, kun kaikki nauttivat.

Pikku pojan myötä toivotan kaikkille aurinkoista loppu viikkoa !

Tässä ensimmäinen alotukseni, Oskari pojalleni ensi talveksi villahaalari. Tähän työhön kiinnostus on ehkä suurin, jotenkin olen ihastunut tuohon 7 veljeksen Polkan Hilla lankaan - on väritykseltään jotenkin mukava.

Sitten onkin vuorossa hieman pienempi työ vuorossa, nimittäin vauvan myssy. Varsin helppo neulottavana kun on ainaoikeaa neulette, tosin olen siihen jo kyllästynyt - hieman pitäisi jotain haastetta olla.

Sitten onkin vuorossa hunajakenno villasukat. Tahdoin kokeilla vuorostaan tehdä jotain hieman erilaisempia sukkia, kun olen aina ennen tehnyt ihan perus sukkia.

Itselleni tässä tulossa ensi talveksi pilkki hanskat, melkein olisi jo valmiina, sormet ainoastaan enää puuttuu toisesta hanskasta. Ja niiden tekeminen voi kestää, inhoan niin tehdä noita kaikkia sormia erikseen.

Ja ihan perus sukat tulossa miehelleni...uskoisin.

Kirjoneule lapaset, joihin tuli hieman liian pitkä tuo varsi. Muuten ihan kivat. Kirjoneulekin hyvin mukavaa neulottavaa.

Kesäpaita olisi tästä tulossa, hyvin mukavaa neulottavaa tämä kuvioneule. Ja lankana Novitan Miami on osoittautunut hyvin mukavaksi.

Palmikkotunika joko itselle tai sitten Oskarin kummitädille, ei vielä varmuutta.

Huopanen langasta jonkinlainen laukku tulossa, katsoo nyt minkälainen lopputulos mahtaa ollakaan.

Perus villasukat, uskoisin näiden jäävän ihan omaan käyttööni, sillä värien valikoiminen meni vähän pieleen. En itse ainakaan kovin tykännytkään tästä yhdistelmästä. Mutta tulipa taas huomattua kuinka paljon enemmän tykkäänkään bambu puikoilla kutoa. Ehkä niitä pitäisi hieman enemmän hankkia varastoon.

Siinä olisi hieman jo noita aloitettuja töitä, kassiin on tosin kuvauksen jälkeen ilmestynyt vielä parit villasukkien alut, huivin alku sekä huopatossujen alku. Ehkä ihan ajallaan saan kuitenkin nämä kaikki työt aloitettua. Kunhan vaan saisi myös ajallaan ne tehtyä valmiiksi. Hieman kyllä epäilyttää miten tulen ehtimään, mutta yritystä on ainakin !  Nyt vaan takaisin puikkojen ääreen ...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille !

Perjantai-lauantai välisenä yönä supistukset alkoivat 01 aikaan kovalla vatsan poltteella ilta/yöpalaa syödessäni. Ajattelin kivun olevan ihan jotain muuta, mutta kuinka kävikään. Kovat supistukset alkoivat ja jatkuivat aamuun koko yön läpi. Mies meni vielä nukkumaan ollessaan hyvin väsynyt työviikosta, itse hieman hampaita kiristellessä yritin vain sängyssä makoilla. Eihän siitä tullut mitään ! Yritin keskittyä elokuvaan mutta eihän siitä tullut mitään. Supistuksia tuli yhä useammin ja koko ajan kivuliaampina. Olin hieman hukassa ja mielessä, että nytkö lapsi oikeasti haluaa maailmaan. Kyyneleet silmissä sinnittelin lauantai aamuun kello 7 asti, kunnes soitin synnärille ja kysyin milloin lähteä tulemaan. Vastaus oli hyvin yksinkertainen "kun et kivun kanssa enää kotona selviä tai jos lapsivesi menee". No päättäväisenä vielä sanoin, että no olen kotona sitten vielä jonkun aikaa ja menen yrittämään vielä lämpimällä suihkulla kivunlievitystä. Joka hieman helpottikin, mutta vain hetkeksi.

Tuskainen olo kuitenkin vain kasvoi ja lopulta menin 8 aikaan miestä herättelemään ja kertomaan että voisin pikku hiljaa haluta lähteä synnärille. Mies sitten joi aamukahvinsa, kävi suihkussa ja käytti koiramme ulkona vielä. Tämän jälkeen suuntasimme auton nokan kohti synnäriä ja matkalla sanoin, että taatusti he tulevat käännyttämään minut vielä kotiin odottamaan. En uskonut ollenkaan synnytyksen alkamiseen. Mutta kuinkas kävikään...käyrillä ja sisätutkimuksen jälkeen hoitaja totesi ettei mulla ole mitään asiaa enää kotiin vaan hän lähti hakemaan mulle sairaalavaatteita ja katsomaan vapaan synnytyssalin. Olin aivan kuin puulla päähän lyöty, kun hän kertoi että olen jo 3-4 senttiä auennut. Huh, en voinut uskoa. 

 Supistukset jatkuivat entistä voimakkaampina ja kerta kerran jälkeen olin entistä tuskaisempi ja ehkä jopa pelkäsin seuraavaa supistuksen tuloa. Ja enhän tajunnut mitään epiduraali puudutusta pyytää, vaan sanoin että jossain vaiheessa voisin sen ottaa. Tahdoin aluksi kokeilla liikkeellä oloa, kun en voinut mitenkään käsittää kuinka koviksi supistukset ihan hetkessä voivat kasvaa. Se oli jotain aivan järkyttävää. Useaan otteeseen tipuin ihan täysin jaloiltani, onneksi mies sai ennen lattialle kaatumista aina kiinni.

Lopulta 15.00 aikaan miehen avustuksella sain sanottua hoitajille, että NYT tahdon sen epiduraali puudutuksen kun yksinkertaisesti voimat vaan loppuivat ja itkin mielettömästä tuskasta supistuksien aikana. Hoitaja teki vielä sisätutkimuksen ja OHO olinkin auennut jo noin 6-7 senttiin. Puudutuksen saatua tuska helpottui ja torkahdin hetkeksi, sain kerättyä voimaa ehkä vajaan 30 minuutin ajan. Sitten vain odoteltiin. Kello alkoi lähestyä 17 ja aloin jännittämään jo puudutuksen vaikutuksen loppumista, sen jälkeen kun supistukset taas alkaisivat..yhtäkkiä, ilman ennakko varoitusta. Ja näin kävi, mutta vasta 18 aikoihin. Tehtiin jälleen sisätutkimus mutta vauva ei ollut laskeutunut yhtään ja itselläni oli aukeaminen hidastunut. Tällä kertaa olin auki vain 8 senttiä, joten laitettiin uusi puudutus. Onneksi ! Ja sovittiin että kalvot tultaisiin puhkaisemaan jos mitään ei olisi tapahtunut 19 mennessä. Ja näin kävi. Kalvojen puhkaisemisen jälkeen supistukset alkoivat olla taas hyvin kivuliaita ja aloin jo menettää toivoni ja voimani. Lopulta hieman 19 jälkeen sain alkaa pienesti ponnistaa aina supistuksen aikana, jotta vauva laskeutuisi. Mutta tuntui kuin en siihen kykenisi, ei vaan ollut voimaa. Ilokaasua kokeiltiin, mutta siitä ei ollut itselleni minkäänlaista vaikutusta. Joten tuskaisuus vain jatkui. Lopulta 20 aikaan kätilö + kätilö opiskelija molemmat jäivät huoneeseen ja ponnistaminen alkoi todenteolla. Muistan huutaneeni aivan eläimen lailla "ettekö nyt voi auttaa sitä lasta kun en pysty/jaksa" , "en jaksa enää" , "ei mun voimat riitä"   yms. Aivan järkyttävää! Ponnistaminen tuntui kestävän ikuisuuden (vaikka synnytys kertomuksen mukaan ainoastaan 16 min) ja tuntui ettei lapseni tule millään ulos. Lopulta kova työ palkittiin kun lapsi syntyi klo 21.11 VIHDOIN ! Painoa pojalla oli syntyessään 3190 g ja pituutta 51 cm . Kaikki kipu loppui heti kun sain vauvan rinnalleni, sen jälkeen kaikki oli hyvin. Vauvalla oli kaikki hyvin, minua ainoastaan ommeltiin kiinni parista paikkaa ja annettiin nesteitä kun menetin niitä synnytyksessä hieman reilummin.

Kun kaikki oli hoidettu, oli taivaallisen hyvä olla. Siinä lapsi paidan alla, mies vieressä, niin mikään ei voinut paremmin olla. Kyllä kyyneleet olivat herkässä. Vieläkin ! Elämäni kivuliain kokemus, mutta kuitenkin merkityksellisin. Enkä voi sanoa, ettenkö sitä joskus kävisi uudestaan läpi. Minkäänlaista synnytys kammoa en siis saanut, vaikka aluksi siltä tuntui. Äkkiä ne ajatukset muuttuvat.

Kotiin päästiin jo tiistaina 19. päivä ja nyt vauva perheen elämää parhaimmillaan. Äiti ja isä molemmat ylpeinä pojastaan nauttivat toistensa seurasta ja jo kovin odottavat että pikkuinen alkaisi enemmän viettämään aikaa hereillä. Mutta kaikki pikku hiljaa. On se niin hienoa seurata pienen ihmisen kehittymistä syntymästä (tai jo sitä ennenkin) asti.

Joulu siis tuli ja meni, pientä kiirettä ihan aattoon asti riitti. Aina sitä on yrittänyt olla aikaisessa liikkeellä, mutta harvoin siinä kunnolla onnistumatta. Jotain aina jää ihan viime tippaan. Nyt tämän vuoden tulevasta joulusta en uskalla edes mitään lupailla itselleni, koska tulee olemaan niin erilainen mitä tähän mennessä olen viettänyt. Sillä kun mukana on oma lapsi, niin muuttaa kyllä kaikkea.

Nyt tähän lisäilen hieman kuvia joululahjoista ja korteista, joita jouluksi valmistui.

Ensimmäisenä Huopanen langasta valmistuneet, jotka saivat yksi tanssiohjaajani.

Villasukkia tänä vuonna tein suhteellisen vähän, taisi jäädä vaan johonkin 5 pariin jopa. Ja mitään erikoista ei tänä vuonna sukkiin tullut, ainoastaan tällaisia perus raitasukkia 7 veikasta syntyi.

Huopanen langasta syntyi tänä vuonna taas lähemmäs 10 paria lapasia. Niitä on jotenkin niin helppo vaan kutoa ja valmistuu nopeasti. Tuntuu että jokin laiskuus iski enkä jaksanut tänä vuonna kovin paljon panostaa millään kuvioneuleilla yms. Jos sitten ensi jouluna :D

MLL:n joulupuu keräykseenkin osallistuin ja puikoilta valmistui 4 vuotiaalle pojalle myös lapaset Huopanen langasta. Mukaan lähti myös pikku auto.

Ja sitten joulukortteihin ....

Ehdottomasti oma ykkös suosikkini oli tällaiset erilaiset tonttukortit.

Ihan peruskortteja vaan ...

Tässä suhteellisen peruskortteja, joista tuo pipariukko kortit olivat myös omasta mielestä ihan kivoja.

Tällaisia 3D kortteja lähti vain pari tänä vuonna liikkeelle.

Tänä vuonna tuli tehtyä suhteellisen monta erilaista korttia ihan kokonaisuudessaan, noita tonttukortteja tuli kyllä aika samanlaisia. Jotenkin tuntui mukavammalta askarrella monia erilaisia kuin monta samanlaista..tulee muuten liian paljon sellainen tunne, että on jokin kone joka valmistaa kortteja.

Nyt tästä voisikin sitten siirtyä oman (tulevan) paidan ääreen heiluttelemaan neulepuikkoja ja viettämään leppoisaa sunnuntai päivää. (kuva ei ole ihan ajantasalla, sillä eilen illalla valmistui jo paidan takapuoli)

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille !

Nyt siis otoksia eilisestä lankainventaariosta, joka veikin yllättävän pitkän aikaa.

Rose Mohairia löytyikin enemmän mitä sitä oletin itselläni olevan.

Jotain muita Mohair lankoja, joita ostin tuossa jonkun aikaa sitten olleilta Osaava Nainen messuilta.

Tämä lanka taitaa olla aika vanhaa, lienee äitini varastoista joskus kulkeutuneen itselleni. Ehkäkin värin vuoksi :D

Jälleen jotain vanhempia lankoja, joille (vielä ainakaan) tiedossa mitään käyttötarkoitusta. Tuo Palma lanka tuntuu mukavalta käsissä, mutta Jive lankana ei oikein innosta.

Sit tulikin täysin sekalaisia löydöksiä. Luxus Cottonit ja Samos ovat jäämiä joistain töistä ja Flipflop lanka ostettu taas ihan sen viehättävyyden vuoksi. Mitään käyttökohdetta sillekään kaiketi ole vielä, mutta ehkä joskus. Red Heart langat ovat lieneet tulleet mukaani, ajatuksissani ystävä jolle ei voi tehdä sukkia langasta jossa on vähänkin villaa.

Näiden lankojen löytäminen oli täysin sattuma. Ja suurena Harry Potter fanina tuskin tulen näitä lankoja koskaan käyttämään vaan tulevat koristamaan lankavarastojani AINA !

Novitan Nalle lankaakin löytyi vielä varsin hyvä määrä ja vielä näitä vanhoja värejäkin. Mustalle ja oranssille onkin jo valmiina käyttötarkoitus.

Lieneekö ollut tämän kevään uusi ihana tuttavuus, Tempo. Ihastuin heti. Ja siitä tulikin tehtyä monen monet lapset tuttaville. Ja nytkin jouluksi tiedossa parit näistä langoista.

Näihin lankoihin en olekaan sitten vielä tutustunut, vaan tulipa löydettyä tällaisia kerran äidin kanssa käydessä ostoksilla. Nyt pitäisi ennen joulua näistäkin sukkia ja lapsia valmistua.

Novitan Huopanen lankaa kyllä löytyy, jota tosin kuluukin todella paljon kun jälleen jouluksi tulossa monet paria lapasia sekä tossuja.

Sekalaisia löydöksiä.. Lisää Mohairia, lienee ostettu värin vuoksi ja tehtykin jotain. Papagena joskus kulkeutunut kaverilta luokseni (josta tuskin koskaan mitään teen), Cocos lankana tuntuu myös hankalalta. Mutta uskonpa keksiväni tuosta Samoksesta jotain tekemistä kuten myös Luxus Cottonista kun sitä taitaa olla se toinenkin kerä.

Täysin sekalaisia lankoja, suurin osa virkkaukseen tarkoitettuna.

Tämä Tove lanka lienee ihan uusin tuttavuuteni, joka tuntui mukavalta. Ja värejäkin oli kaikkia ihania <3 Lienee oma pikkuinen saavan joskus jotain näistä, tosin taitaa tarvita eri värejä.

Joskus löytämiäni aivan ihania PehmoVauva lankoja. Näitä lankoja voisi vaan pidellä käsissään, ovat niin pehmoisia. Ja nyt niistä jossain vaiheessa saankin omalle tulevalle pikkuiselle jotain tehtyä. Jos vaikka tuossa joulun jälkeen keskittyisi niihin ...

Ja lisää vauva lankoja, näitä tuntuu nyt jäävän aika reilusti mukaan kaupoista.

Ja vielä... Nämähän eivät varsinaisesti kaiketi ole mitään vauvalankoja, mutta ovat myös niin pehmoisia että aijon ne kyllä vauvalangoiksi jättää.

Ja sitten tulee nämä 7 veljestä langat ja niitä tuntuikin löytyvän jokaisesta laukusta ja pussista enemmän tai vähemmän. Tässä ensin aukaistut kerät. (noista parista kirjavasta langasta en ollut täysin varma onko 7 veikkaa vai nallea )

Ja sitten nämä avaamattomat.. Näitä tuskin tarvitsee ihan hetkeen ostaa lisää, ellei sitten joku väri lopu :D Tai muuten vaan joskus tee mieli ostaa hieman lisää.

Ja vielä viimeiseksi langat joiden pussukka löytyi kaapin kätköistä. Nämä tullut joskus tuttavaltani kiitoksena kun tein hänelle tossut.

Kyllähän noita lankoja sitten riittikin! Nyt vain puikkoja kilistelemään :D Puikoilla tällä hetkellä parit kirjoneule lapaset ja pesukoneeseen odottaa pääsyä 3 paria huovutettavia lapasia.

Tässä toiset lapaset, jotka lienee tulevan tänään valmiiksi.

Iloinen asia, pikkuinen alkaa mahassa jo ilmoitella itsestään <3 Ja maha alkaa pyöristyä. Aivan mahtavaa! Jotenkin uskomaton tunne että masussani joku todella kasvaa.

Tällä hetkellä pikkuinenkin mahassa taitaa nautiskella kun itsekin saa lomailla töistä, ainakin hetken. Tiedä sitten kuinka pitkään kun kaupungilla olen ollut sijaisena töissä. Väsymys ollut niin kovaa töissä ollessa että enpä ole pahemmin muuta jaksanut kun töissä käydä ja nukkua. Iltaan jää pari tuntia aikaa ja sen olen sitten käyttänyt enemmän tai vähemmän käsitöiden tekemiseen. Nyt menee päivästä monta tuntia kun istuskelen sohvalla peiton alla telkkaa katsoessa ja kutoen villasukkia, lapasia yms. Rentouttavaa ja masussakin tuntuu paremmalta. Neuvolassakin tästä puhuin ja oli sitä mieltä, että jos moinen väsymys jatkuu ja työt jatkuvat niin välillä sitten vaan sairaslomalle ja lepäämään. Katsotaan mit'ä aika tuo tullessaan.

Nyt vaan lepäilemään ja pikku hiljaa odottelemaan pian tulevaa rakenneultraa, jännää ! Ja ihanaa <3

Lankana Novitan Rose Mohair turkoosi ja malli Novitan lehdestä Kevät 2010.

Lähikuva paidan palmikkokuviosta.

Ja paita kokonaisuudessaan.

Tarkalleen nyt muista oliko tämä serkulleni syntymäpäivä onnittelu kortti vai valmistujais kortti.

Ja tämä sitten se toinen kortti, joko valmistujais- tai syntymäpäivä onnittelu kortti.

Hiljattain valmistunut KIITOS kortti yhdelle tärkeälle ihmiselle, joka hetken ohjasi kulkuani omalla polullani.

Jos sitä sitten seuraavaksi aloittaisi tekemään joulukortteja :D Tai jatkaisi, miten vain. "Kokeilu versioita" jo 2 kpl valmiina - ajoissa on hyvä alottaa!